Yrittäjän substanssiosaaminen on usein menestyvän yrityksen ydin. Samasta syystä, kuin että oman alansa osaamista myyvä yrittäjä (vaikkapa asianajaja) myy osaamistaan vain omalla alallaan (vaikkapa juridiikan alalla, ja juuri sillä omalla juridiikan erikoisalallaan, kuten vaikkapa liikejuridiikan alalla), löytyy myös niitä, joiden omaa alaa on yrittäminen kokonaisuutena. Hyvän kirjanpitäjän löytäminen on yhtä helppoa, kuin tehdä ensimmäisellä omalla yrityksellä useamman miljoonan euron EXIT. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Hyvien ja osaavien kirjanpitäjien harvalukuisuus on useamman asian summa. Ensimmäinen asia, joka harventaa pätevien kirjanpitäjien joukkoa, on alan osaamistason vaativuus ja siihen epäsuhteinen palkkaus. Tähän on tosin jo pientä muutosta näkyvillä. Asiaan vahvasti liittyen, ei ole helppoa myöskään rekrytoida osaavaa kirjanpitäjää.. Silti edelleen rekrytointi-ilmoituksissa joskus näkee palkkauksena ”alan TES”. Mainittu näkökulma palkkaukseen aiheuttaa vähintään virnistyksen, tai sitten kouristuksia ja pahoinvointia.
Mitä kirjanpitäjän pitää osata?
Kirjanpitäjän perustyö on kirjanpito. Kirjanpito on työskentelyä yhtiöoikeuden, vero-oikeuden ja kirjanpito- ja tilintarkastusoikeuden puristuksessa. Asiaan liittyvältä sääntelyltä säästän lukijan, sanottakoon että sitä on enemmän kuin riittävästi. Jokainen kirjanpitäjä tietää, että alan perusvaatimuksiin kuuluu laskentatoimen maisterin ja oikeustieteen maisterin tutkinto. Eikä ole silti helppoa. Kun tähän yhdistetään Unionin tasolta alaspäin valuva viranomaissääntely, ja sen ujuttaminen tilitoimistojen (maksullisiksi) velvoitteiksi, ei osaamissokkelo voisi enää juuri haastavampi olla. Allekirjoittaneella tuo aiemmin mainittu kaksoistutkinto löytyy. Allekirjoittanut on silti vakaasti sitä mieltä, että juristin työn vaatimustaso on murto-osa sitä osaamista, joka kirjanpitäjältä vaaditaan. Houkuttele siinä sitten kirjanpitäjää töihin TES-palkalla, alle tai vähän yli 2000 eur kuukaudessa, bruttona.
Miksi osaava kirjanpitäjä on pian muinaismuisto?
Allekirjoittaneella on kirjanpitoalan haasteisiin omat näkemyksensä. Sen lisäksi, että kirjanpitäjän ansiotaso on aivan liian matala vaatimustasoon nähden – ja työn haasteellisuus vain lisääntyy sääntelyn määrän kasvaessa, ei sähköinen taloushallinto ole lainkaan vähentänyt kirjanpitäjän työtaakkaa. Päin vastoin. Siinä kun toiminimiasiakkaan kirjanpidon naputtelisi Dos-vetoisella ohjelmalla 20 minuuttiin, saa siihen hukattua aikaa helposti 2 tuntia alan terävimmillä, täysin sähköisillä mega-ohjelmistolla. Sen lisäksi, että on osattava kirjanpito (vaatimattomine sivujuonteineen yhtiöoikeuteen, vero-oikeuteen ja muuhun sääntelyyn), pitäisi osata myös käyttää sitä megasähköistä megaohjelmistoa.
Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni: taloushallinnon koulutukseen. Koska allekirjoittanut ei malta pysyä kaukana taloushallinnosta rattaista, on hän myös Jyväskylän Ammattikorkeakoulun tradenomi-opiskelijoiden osa-aikainen opettaja. Nykyisillä opetusresursseilla voi valita opettaako annetussa tuntimäärässä oppilaille sen, että se debet on ikkuna ja kredit on ovi, vai opettaako avaamaan sen mega-ohjelmiston. Siis yhden niistä, jotka kaikki tietysti poikkeavat kovasti toisistaan. Juuri sen enempää ei yhdelle kirjanpidon kurssille nykyresursseilla laadukasta opetusta mahdu. Tästä on selkeästi nähtävillä työelämässä, että kun opetus painottuu ohjelmiston avulla kirjan pitämiseen, ei kirjanpidosta ole harmaata hajuakaan. On vaikea osata ohjata sitä ohjelmistoa tekemään suunnilleen oikeaan suuntaan, kun ei tiedä mikä se suunta on. Ihan yhtä haastavaa on hoksata ne virheet, mitä se ohjelmisto tekee. Kun on asetus y pois päältä kun asetus z pitäisi olla päällä. Ja niin edelleen.
Näin ollen, tällä hetkellä meillä on tilitoimistoissa ne kultaakin kalliimmat superkirjanpitäjät, jotka ovat opetelleet koulussa kirjanpitoa, ja vuosien varrella työn ohessa opiskelleet manuaalikirjanpidosta sähköiseen kirjanpitoon. Hanskassa on siis molemmat, mikä on ainut mahdollisuus hallita työkenttä edes kohtuullisesti.
Halpa hyvä kirjanpitäjä?
Hyvä kirjanpitäjä on etenkin aloittavalle yrittäjälle tärkeämpi kontakti, kuin mikään muu. Pahin virhe, mitä uusi yrittäjä voi tehdä, on etsiä halpa kirjanpitäjä.
Kallis kirjanpitäjä ei ole aina hyvä. Mutta halpa kirjanpitäjä – ei ole hyvä. Jokainen osaava kirjanpitäjä tietää, miten harvalukuiseen joukkoon hän kuuluu – ja onneksi jo osaa arvostaa omaa ammattitaitoaan. Liikaa ei hyvä kirjanpitäjä edelleenkään laskuta, siitä voit olla varma. Lainatakseni taas ensimmäisen työpaikkani omistajayrittäjää: ”… ei ole mitään väliä mitä me laskutamme asiakkailta. Asiakkaat maksavat meille erittäin mielellään sen 30 000 markkaa vuodessa, kun me säästämme asiakkaan rahoja 100 000 markkaa vuodessa.”
Tämä kannattaa jokaisen yrittäjän muistaa, jo siinä vaiheessa, kun yrityksen perustamisilmoitusta askarrellaan kohti PRH:n postilaatikkoa. Hyvä kirjanpitäjä on yritystoiminnan, verotuksen, laskentatoimen, juridiikan ja konkurssioikeuden erityisasiantuntija. Vastaavaa osaamista löytyy, jos löytyy, liikejuridiikan asianajotoimistoista. Siellä se maksaa 250-450 eur tunti. Kirjanpitäjä veloittaa sinulta 50 eur? Vai jopa 100 eur tunti? Joka tapauksessa, todennäköisyys sille, että kirjanpitäjä kotiuttaa sinulle enemmän rahaa, kuin liikejuridiikan asianajotoimisto, on harvinaisen korkea. Jaa et usko? Voit toki kokeilla myös ei-niin-hyvällä-kirjanpitäjällä. Lupaan olla sanomatta: ”… mitäs minä san…..”
